It's time for goodbyes...

Käymme töiden jälkeen Annan kotona syömässä ja ruoan jälkeen lähdemme metsästämään karanneita hevosia. Neljä muuta hevosta antavat kiinni melko helposti, mutta kaksi viimeistä, läski pinto ja 25-vuotias ratsuni pitävät meitä pilkkanaan. Varsinkin vanhempi laukkailee edes takaisin laitumella häntä ylhäällä juoksuttaen meitä niityn päästä päähän, kunnes haemme narun ja ajamme ne nurkkaan. Noustessani ratsuni selkään, se samantien lähtee kuin pommi laukkaamaan ties minne. Annan sen laukata, kunnes saan toisen jalustimen takaisin jalkaani, käännän sen, ja laukkaamme takaisin vielä kovempaa takaisin tallille. Ihan hauska hevonen.
Lähdemme matkaan ja hevoseni on kuin juna; se menee mihin tahansa sen pään käännän, ja hirveällä ryminällä! Ylitämme joen ja laukkaan muiden edellä pieniä matkoja, koska se ei ole kovin kummoinen tölttääjä. Kun käännymme takaisin, vaihdamme hevosia Annan kanssa ja ratsastan vähän tasaisemmalla tölttääjällä. Otamme kiitolaukkakisan tallille saksalaisen Jeromen kanssa. Huomaamme lampaiden juoksentelevan väärällä niityllä ja laukkaamme niiden perään paimentaen ne oikealle laitumelle. Fun! Yksi lampaista on kuitenkin itsepäisempää sorttia pysähdellen ja kieltäytyen menemästä sinne minne pitää. Kuusi hevosta ja ratsastajaa yrittää kannusta suhisten ja huutaen lammasta oikeaan suuntaan. Hirveän säheltämisen jälkeen lammas menee portista sisään, hyppää jokeen ja alkaa uimaan sillan ali väärälle puolelle. Laukkaan hevosellani sitä  vastaan, hyppäämme veteen ja uimme sen eteen. Hevoseni tökkää sitä turvalla niin että se päättää kääntyä ja ui oikealle puolelle. Jes! Olipa hauskaa.

Viimeinen aamu koittaa, viimeiset hevosten ruokinnat ja viimeiset tallin siivoukset... Kahdelta vien kaksi turistia vaellukselle ja saan ottaa lempihevoseni mukaan: Óli Maggin, Rumban ja Freyjan. Sää on sumuinen ja sateinen ja olo on haikea. Yritä takertua joka hetkeen, mutta liian pian saavumme takaisin tallille. Hyvästelen hevoset, Salkan ja kissat ja siirryn majatalon puolelle hyvästelemään kaksijalkaisia. Toistelen kaikille ja itselleni, että tulen takaisin ensivuonna. Lähteminen ei silloin tunnu niin vaikealta.

Lopulta lähdemme Annan, Mirten, Aileenin, Rosanin, Julesin, Emman ja Mathilden (sekä Annan poikaystävän) kanssa yhdessä Akureyriin syömään ja saattamaan minut bussiin. Extemporee päädymme myös Annan kaverin tankotanssitunnille, joka osoittautuu tosi hauskaksi ja fyysisesti haastavaksi harrastukseksi. Ilta on täynnä naurua, haleja, vitsailua ja muistelua. Kun kello alkaa lähestyä yhtätoista, alan tuntea jännityksen tykytyksiä. Bussiasemalla otamme vielä viimeiset yhteiskuvat. Nousen bussiin ja kun kaikki lopulta lähtevät, pääsevät kyyneleetkin virtaamaan. Olen päässyt kokemaan jotain niin ainutlaatuista ja ennenkaikkea saanut ihania rakkaita ystäviä koko loppuelämäksi. Kolme kuukautta tuntuu menneen ohi niin nopeasti. Varmasti aika, jota en tule koskaan unohtamaan.

I just love this life

Pääsen mukaan pitkälle vaellukselle! Aloitan retken Albertolla, jolla on pomppiva töltti ja siniset silmät. Ratsastamme upeissa maisemissa ylhäällä vuorilla aivan jyrkänteen reunalla katsoen alas järvelle hevosten juostessa edessämme pölypilven seassa. Ilma on kuuma puitten seassa ja välillä virkistävä tuulenvire viilentää oloa.
Ratsastan välillä lauman edessä ja välillä takana. Osa hevosista lähtee silloin tällöin vaeltelemaan, mutta pistän ne ruotuun kääntämällä hevoseni niiden tielle, jos ne yrittävät ohittaa minut, ja laukkaamalla niiden perään ja paimentamalla ne takaisin muiden pariin, jos olen lauman takana.
Godafossin lähellä näemme kauempana toisen lauman, ja omamme meinaa lähteä sen perään. Kiidän uudella ihanalla hullulla hevosellani niiden eteen ja karjumme muiden ratsukoiden kanssa kunnes ne päättävät palata takaisin oikeille urille.
Olemme jo lähellä vesiputousta, kun hevoset päättävät lähteä asfalttitielle seikkailemaan. Autot pysähtelevät ja minä laukkaan yrittäen paimentaa hevosia takaisin tien sivuun. Onnisun ja saavumme melko turvallisesti Godafossille. Upea retki! Saan Bjarnilta kehut päivän työstä ja sitten lähdemme takaisin Saltvikiin. Ryntään suoraan tallille, autan muita lopettelemaan työt ja treenaan sitten Elduria. Olen aivan rakastunut siihen, treenit sujuvat todella hyvin ja se on rentoutunut.

Seuraavana päivänä lähdemme taas jatkamaan vaellusta, ja tällä kertaa yövymme seuraavat kaksi yötä vanhalla farmilla. Kokeilen paria hevosta, joita ei ole vielä kertaakaan äytetty pitkillä vaelluksilla. Ne ovat molemmat helppoja vaikkakin suurimman osan ajasta ne vain ravaisivat. Ratsastan myös Albertolla ja naureskelen sen hullutuksille sekä hassusti heiluville korville sen juostessa. Ratsastaessa ajan kulua ei huomaa. Ratsastamme aamuäivästä iltakuuteen, ja olen kokoajan skarppina seuraamassa laumaa ja paimentamassa kakulaisia. Suurimman osan ajasta liikumme töltissä (tai ravissa, riippuen hevosesta) ja tietysti minä väillä suoritan sekopäisiä kiitolaukkaspurtteja ja äkkikäännöksiä, jos on tarvetta.
Illalla farmilla autan Gurria tiskaamisessa ja osallistun jonkin verran lauluihin. Aika nopeasti kuitenkin työt tehtyäni alkaa peti kutsua.



Ratsastamme Myvatnin upeissa maisemissa laavakentän keskellä. Joka puolella on teräviä laavakiviä, mustaa hiekkaa, himanpuunkäpyröitä ja vaikeakulkuista maastoa. Hevoset suoriutuvat kaikista jyrkistä askelmista ja lohkarepoluista kunnialla. Ruokattauon jälkeen kuljemme "metsän" läpi ja saavumme ison kraaterin juurelle. Kuljemme nopeassa töltissä hurjaa vauhtia mustalla hiekkatiellä. Lauma lähtee väärään suuntaan risteyksessä, ja pääsen kokeilemaan miten lujaa Natanilla pääsee. En olekaan vähään aikaan mennyt sellaista vauhtia. Saamme lauman kokoon ja matka jatkuu sujuvasti Myvatniin asti. Bjarni antaa minulle tehtäväksi ratsastaa ilman satulaa lauman edellä laitumelle. Hypää annetun hevosen selkään ja annan pohjetta yrittäen lähteä laukkaan tai vähintäänkin tölttiin. Hevoseni alkaa ravata erittäin pomppivasti, pysähtyy sitten kuin seinöään, heittää pukit, ravaa ja pysähtyy kuin seinään. Isun selässä, takerrun jaloillani ja käsilläni hevoseen, ja nauran. Lopulta pääsemme kuitenkin melko hassunnäköisesti laitumelle asti. Olipahan siinä ihmisille show.

Seuraavana päivänä Bjarni antaa minulle tehtäväksi näyttää Idynnin ryhmälle reitti kraaterille. Saan alleni mukavan ja pehmeän tamman. Muistan reitin hyvin ensimmäiselle portille asti, mutta sen jälkeen lähden vikasuuntaan. Ratsastamme hyvän matkaa, ennenkuin tajuan kääntyä takaisin. Portilla löydän oikean polun, mutta Idynn soittaa kuitenkin Hildurin paikalle. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa. Ratsastamme ryhmän kanssa hupiretken kraaterin ympäri. Aluksi sää on kuuma, ja otan neljä vaatekerrosta vyötisilleni. Seuraavassa hetkessä sataa kaatamalla, enkä ehdi edes sadetakkia vetää ylleni, ennenkuin kaikki paikat ovat aivan läpimärkiä. Onneksi sää ei kuitenkaan ole kovin kylmä.

Palaamme Saltvikiin likomärkinä, ja minä ryntään vaatteidenvaihdon jälkeen suoraan tallille treenaamaan Elduria. Illalla on luvassa isot bileet ratsastushallissa, joten hallin sisälle ollaan rakentamassa bändille lavaa. Hallissa on meluisaa, kun treenaan Elduria, mutta se suoriutuu kaikista häiriöistä huolimatta erittäin hyvin. Mikä hevonen!

Illalla auttelen aluksi ruokasalissa tiskeissä ja juttelen vallusryhmän kanssa. Saan paljon kiitosta, tippiä ja karkkilahjan. Ihania ihmisiä. Illan juhlat jatkuvat livebändin kanssa ratsastushallissa tanssien!

Olen aamulla aikaisin ylhäällä muutaman tunnin unista huolimatta. Käyn ruokkimassa hevoset ja nautiskelen sitten hitaasta aamusta Elsan siskon Hannan kanssa. Myöhemmin siivoamme tallin, satulat, suitset ja satulalaukut Mirten ja Mathilden kanssa. Kahdelta lähden kolmen suomalaisen kanssa tunnin ratsastusretkelle. Kuusivuotias tyttö on minulla talutuksessa. Ratsastan Lolalla, joka on lomailun takia aivan räjähdysherkkä, eikä oikein jaksaisi vain kävellä. Tallissa annan tyttöjen kokeilla istua hevosen selässä ilman satulaa. He ovat jännittyneitä, mutta innostuneita, ja jälkeenpäin vanhemmat saavat kuulla "ostetaan hevonen" pyyntöjä.

Uimassa kylmässä meressä

14.7.

Teen kello kymmenen vaelluksen, treenaan Eldurin kanssa rentoutumista ja viideltä viemme Aileenin kanssa 12 henkilön ryhmän vaellukselle. Rudolf on sekavalla tuulella aluksi ja hyppii pystyyn, mutta lopussa sekin rauhoittuu.
Töiden jälkeen käymme Aileenin kanssa uimassa meressä. Aurinko paistaa, ilma on kylmä ja vesi vielä kylmempää, mutta kokemus on silti hieno.

Real Rodeo Show!

8.7.-12.7.

Pääsen taas ratsastamaan uudella sekopää tuttavuudellani Eldyrillä. Olemme Annan, Mirten ja Aileenin kanssa hallissa, kun kaikki hevoset saavat hepulin ja alkavat hypiä ympäriinsä. Eldyr räjähtää kuin pommi. Ensin kiidämme ympäri hallia pukkilaukassa ja menetän jalustimeni, sitten se ottaa neljä isoa tasajalka rodeoloikkaa ja pysähtyy sitten läkähtyneenä. Kaikki pysyivät selässä ja lähdemme pikapikaa ulos ennekuin mitään muuta ehtii tapahtua. Ulkona kaikki sujuu melko hyvin ja hevoset alkavat rentoutua. Otamme Mirten kanssa haasteen vastaan ja aiomme ratsastaa Tuulta ja Tulta joka päivä.
Ruokailun jälkeen haemme muutaman hevosen laitumelta alkvaa vaellusta varten. Ratsastan Rumban tallille ilman satulaa. Valmistelujen jälkeen ratsastamme vielä muita nuoria hevosia, samoja kuin eilenkin; nuori lahjakas tamma on paljon rauhallisempi kuin eilen. Se nousee hallissa kerran pystyyn mutta muuten se on rauhallinen, ja töltti on paljon parempi. Jättiläispeikkokin on jo paljon rennompi, vaikka töltti onki aika sekavaa vielä.

Seuraavina päivinä pääasiassa treenailen nuoria hevosia. Eldyr onnistuu saamaan minut alas selästä rannassa aikamoisen pukittelutaistelu jälkeen. Onneksi tiphdan jaloilleni, ja saan pdettyä ohjista kiinni. Nouse takaisin selkään ja laukkaamme edestakaisin rantaa niin, että Eldyr on aivan puhki. Se ei enää yritä mitään. Ratsastan kolme muuta hevosta ja kaikki sujuu hyvin Viimeiseksi lähden isolla pintolla liikenteeseen, mutta se pistää jarrut pohjaan kymmenen metrin päässä tallista. Kun annan pohjetta, se saa hepulin ja aloittaa hirveän rodeopukkisekoilun. Lopulta se hyppää korkealle, minä lennän vasemmalle, ja hevonen lähtee oikealle. Tipahdan jaloilleni. Hetken kuluttua lähdemme uudestaan, mutta emme yksin, ja kaikki sujuu hyvin.

Illalla lähdemme työntekijöiden iltamaan. Pääsemme vauhdikkaalle veneajelulle katselemaan valaita. Vene kulkee kovaa vauhtia aallokossa ja meno tuntuu aivan vuoristoradalta tai enemmänkin ratsastajina vertaamme sitä rodeoon. Veneilyn jälkeen menemme kaikki yhdessä syömään ravintola Salkaan. Saamme paljon positiivista palautetta työstäme ja mietimme miten voisimme kehittää toimintaa.



Aamulla valmistaudun lähtemään kymmenen vaellukselle, mutta saankin ilokseni kuulla, että lähdemme Mirten kanssa päiväksi auttamaan pitkälle vaellukselle. Ratsastamme nuoria (ja lihavia) hevosia ja oulutamme niitä samalla. Aloitamme Mirten kanssa lauman takana ajaen hevosia eteenpäin. Ne haluaisivat kovasti kääntyä takaisin kotia kohti. Yksi musta hevonen pääsee karkaamaan,jalähden kiitämään sen perään. Se ei kuitenkan suostu kääntymään, ja vaihdan sen ratsukseni. Se toimii onneksi hyvin koko matkan toiseen taukoon asti. Vaihdan nuoreen mustaan ruunaan, joka vaikuttaa rauhalliselta, mutta kun lähdemme liikkelle, se alkaakin pukitella. Saan sen kuitenkin taltutettua ja ravailemme muut kiinni. Egill alkaa kutsua minua rodeo Erikaksi, koska tykkään sekoilevista hevosista.
Ylitämme vielä Laxa joen, joka on leveä, mutta ei kovin syvä joki. Pohja on täynnä kiviä, joten etenemme varovasti. Vesi ulottuu ratsastaessa minua nilkkoihn, ja yritän nostaa jalkojani ylös. Hevoset kuitenkin roiskuttavat vettä ympäriinsä, eikä kuivana säily. Ohessa video joenylittämisestä:

https://youtu.be/UhstemXg4oA

Saltvik, Myvatn, Saltvik again

3.7

Öljyämme satulalaukut, järjestelemme sadevarusteet ja asettelemme satulat valmiiksi pitkän matkan vaellusryhmää varten. Kaikki päivän varaukset peruutetaan, vaikkei sää edes ole kovin sateinen. Illalla laukkaamme Aileenin kanssa Gyalla ja Blesalla ilman satulaa lämminvetiselle lammelle Saltvikin lähellä. Kiinnitämme hevoset ohjista kuusenkäppyrään, ja hyppäämme veteen. Lammella on myös muutamia islantilaisia, jotka ihmettelevät satulattomia hevosiamme ja varmaan myös uimistamme. Juoksemme nauraen ulos lammesta, ja Blesa luulee kohdanneensa järven monsterit. Onneksi se tajuaa virheensä nopeasti, eikä lähde juoksemaan kauemmaksi. Laukkaamme takaisin majatalolle, päästämme hevoset laitumelle ja rentoudumme kuumavesialtaassa.
Lähdemme ajamaan ränsistyneellä pakulla Godafossin vesiputoukselle hakemaan Mirten ja Rosanin, jotka saapuvat katsomasta kilpailuja Landsmotista. Ihana saada Mirte takaisin jengiin! Käymme kuvailemassa vesiputouksella, paikka on kauniimpi kuin muistinkaan.
Saltvikissa Terry on valmistanut meille ruokaa, syömme, maistelemme Jäermaisteria ja Brenniviniä sekä syömme jäätelöä jälkiruoaksi. Vaihdamme kuulumiset kaikkien kanssa ja naureskelemme hassuille sattumuksille. Ihania ihmisiä.

Blesa

Menossa uimaan

The lake

4.7
Kymmeneltä olemme lähdossä vaellukselle kolmen kokeneen ruotsalaisen ja kahden aloittelijan kanssa. Olemme päässeet ehkä sadan metrin päästä tallista, kun toinen aloitteljoista heittää pyyhkeen kehään ja haluaa palata tallille. Syytä en saa selville. Palaamme tallille, ja katsomme, kun 150 hevsen lauma ajeaan kauemaa isolta niityltä tallille pienempään aitaukseen. Valmistelut pitkän vaelluksen aloittamkseksi alkaa.
Lähdemme kolmen ruotsalaisen kanssa uudestaan liikenteeseen. Oikeastaan aika kiva, että kaksi aloittelijaa jäivät pois, koska nyt voimme edetä vauhdikkaammin. Tölttäilemme suurimman osan ajasta, ja otamme myös muutaman laukkapätkän. Ylitämme pieniä puroja ja ratsuni on virkistävän epävarma;se ottaa huiman loikan pelottavan puron yli. Aivan kuin se ei muka koskaan ennen olisi nähnyt vettä. Petteri Punakuono on mielenkiintoinen ratsu, koska en koskaan tiedä, mitä se seuraavaksi tekee. Kun reitti on koluttu läpikotaisin moneen kertaan päivässä, on mukavaa ratsastaa jännittävällä hevosella.
Tallilla saan kiitokset, halaukset ja ylistykset maailman parhaasta vaelluksesta. Happiness.

Öljyämme satuloita ja autamme ottamaan kiinni hevosia pitkälle vaellukselle. Uusi työntekijä, Mathilda, saapuu avuksemme. Illalla lähdemme yhdessä valasretkelle. Näemme, kun ryhävalas hyppää vedestä, ja delfiinit uivat aivan laivamme vieressä. Upeaa!

Aileen ja Mirte

Delfiineitä

5.-7.7

Saan siirron Myvatnin tallille. Tallille saapuu iso ryhmä ihmisiä, ja Rosan sekä Jules tarvitsevat apua. Opettelen hevosia ulkoa ja iltapäivällä pääsen opiskelemaan laavakenttä vaellusta. Sää on aurinkoinen, kuuma ja kuiva. Reitillä on paljon puita, ja kiipeämme myös ylös kukkulalle. Ylhäältä näkee etelä Islannin jäätikölle asti.
Illalla käymme Rosanin kanssa tutustumassa lyhyen ajomatkn päässä sijaitsvaan kraateriin ja aktiiviseen laavakenttään. Kokkurinniksi kutsuttu vanha autonrämä on hauska ajettava; käsijarru ja nopeusmittari ovat rikki.
Seuraavana päivänä Käymme Rosanin kanssa ratsastamassa hevosia. Kokeilen muutamia hevosia, joitakin ilman satulaa, ja joitakin satulalla. Viimeisellä kerralla pysähdymme siivoamaan pätkän tietä isoista kivistä, jotta siinä voisi paremmin töltätä myöhemmin.
Pääsen viemään yhden turistin vaellukselle itsenäisesti. Muistan reitin hyvin, se oli helppo oppia. Vaelluksen jälkeen poljen pyörällä Myvatnin kylpylään rentoutumaan Rosanin ja Julesin kanssa. 

Aamulla saamme puhelun karanneista hevosista ja kiirehdimme tallille. Selviää, että ne ovat naapuitallilta, joten Rosan lähtee viemään niitä takaisin. Autan Julesia vaelluksen valmisteluissa. Tunnistan hevoset jo melko hyvin.
Iltapäivällä autan lauman kokoamisessa. Pitkän matkan vaellusryhmä on lähdössä. Juttelen Terryn kanssa ennen lähtöä, ja toivottelemme hyvät jatkot, jos emme enää näe. Sitten lähden Bjarnin kanssa takaisin Saltvikiin. Noustessani isoon bussiin, yritän ensin sulka ovea käsivoimin. Bjarni käskee olemaan vahva, ja yritän ovemmin. Kuulen, kuinka hän alkaa nauraa, ja tajua, että hän veti mina nenästä. Istun alas ja Bjarni sulkee oven nappia painamalla. Matkalla ostamme jäätelöt,ja huomaamme, että paimennettavasta lamasta on karannut muutama hevonen. Jään paimentamaan niitä jalan, kun Bjani ajaa lauman edelle. Kun olen saanut ne oikealle tielle, en enää näe ketään muuta. Onneksi on hyvä sää. Kävelen muutaman kilometrin, ja olen jo tehnyt päätöksen kävellä koko matkan Saltvikiin, jos muita vaihtoehtoja ei tule, kun näen Bjarnin bussin. Hyppään kyytiin ja jatkamme kohti kotia.
Saltvikissa melkein juoksen tallille tervehtimään hevosia, Salkaa, kissoja ja Mirteä, Aileenia, Annaa ja Mathildaa. Onpa ihana olla taas Saltvikissa. Lädemme saman tien kokeilemaan nuoria hevosia.  Saan alleni toiveeni mukaan kaikki arimmat sekopäät, jotka osoittautuvat ihan mukaviksi. Satulaa pelkäävät namitan tyytyväisiksi, ja ratsastaessakin niillä säilyy hyvä mieli.
Illalla käymme vaellusreitin läpi kaikkien työntekijöiden ja yhden valokuvaajan kanssa. Anna on opas, ja me muut naamioidumme turisteiksi. Valitsemme kauneimmat hevoset ja varusteet kuvauksia varten. Ratsastan ihanalla sekopäälläni, Petteri Punakuonolla. Tallissa se säikkyy satulaa ja saa vetopaniikin, ratsastaessani se ei jaksaisi seisoa paikallaan vaan meinaa hypellä pystyyn. I love this horse. Tekisi mieli opettaa se hypäämään pystyyn käskystä, mutta se ei luultavasti ole sallittua, jos muut sitä haluavat ratsastaa. Se on kyllä kehittynyt paljon.Se on paljon rennompi, ja töltti on parempaa, vaikka se edelleen passittaakin hieman. Olen kuitenkin todella tyytyväinen.

Ihana sadepäivä

2.7
Aamulla viemme kaksi singaporelaista vaellukselle Aileenin kanssa. Kahdelta odottelemme turisteja neljän hevosen kanssa, mutta lopulta selviää, että he ovatkin Myvatnissa. Ratastamme Blesin (muutaman pukin saattelemana) ja Galsin satuloitta takaisin laitumelle, ja lähdemme sitten Stjarnan ja Prinsin kanssa hupiratsastukselle. Ratsastamme Husavikin lähelle niityille ja luppinit kasvavat niin korkealla, että laukatessamme kukkien seassa jalkamme kastuvat likomäriksi. Tallilla kaadan kengistäni pari desiä vettä.
Viideltäkään ei ketään saavu paikalle, ja päätämme lähteä uudestaan ratsastamaan, tälläkertaa Rumballa ja Blesillä. Ratsastamme ylös vuorille, laukkaamme ja tölttäämme täysillä pienillä oluilla, jotka mutkittelevat kuin käärme. Nauramme ääneen ja nautimme joka hetkestä. Ehkä voisin jäädä tänne Tai viettää kaikki tulevat kesäni tehden töitä Saltvikissa. Rakastan tätä paikkaa. Rakastan näitä hevosia. Rakastan ratsastamista. Rakastan Islantia.

Stjarna

Blesi

Sataa, sataa, ropisee

1.7
Opetan Aileenille vaellusreittiä. kymmenetä kaksi amerikkalaista märälle vaellukselle. Onneksi ilma ei kuitenkaan ole kylmä sateesta huolimatta. Rannalla huomaan kaksi hevosta aitojen ulkopuolella, ja jään ajamaan ne Prinsillä takaisin aitaukseen. Karjun hulluna, kun yksi niistä meinaa lähteä väärään suuntaan seikkailemaan. Onneksi sen mieli muuttuu ja ne laukkaavat takaisin aitaukseen. Otamme Aileenin ja ryhmän kiinni juuri sopivasti tienristeyksessä, jossa Aileen ei ole aivan varma suunnasta. Olemme kaikki läpimärkiä reisun jälkeen, vaikka puimmekin kahdet kerrokset sadevarusteita.

Iltapäivällä vaihdettuani kuivan kerraston, lähden taas kastumaan suomalaisen turistin kanssa. Juttelemme ja suomenkieleni tuntuu kovin kankealta. Ratsastan ihanan pehmeätölttisellä kimolla, jonka nimeä en tiedä, olisiko Ael? Selkään nouseminen tuottaa vielä hieman piiripienipyörii-liikkeitä, mutta muuten se on todella hyvä hevonen. Varmaankin saamme käyttää sitä, kunnes pitkät vaellukset taas alkavat.

Hengailemme Aileenin kanssa tallilla iltaruokintoihin asti, ja juoksemme sitten jäisin jaloin pikapikaa suoraa päätä kuumavesialtaaseen majatalolle. Vesi poltteee ihanasti, ja rentoudumme pitkän aikaa. Ympärillämme sataa ja tuulee, mutta veden lämmössä sää ei haittaa.